Hahmojen esittelyt

Hahmokorttien avulla on hyvä aloittaa tutustuminen kaikkiin Metsän lapsen roolihahmoihin. Jokaisesta hahmosta – Mellistä, Männinkäisistä, Keijusista, Auroroista ja Kivijaloista – on kuvan lisäksi lyhyt kertomus, jossa kerrotaan mm. hahmon luonteesta ja tavoista.

Hahmokortit on julkaistu myös erillisenä, helposti tulostettavana tiedostoina.

Melli Metsämieli

Melli on ihan tavallinen lapsi, joka ei ole vielä löytänyt mielikuvituksensa rajattomia mahdollisuuksia. Hän on ajautunut tylsyyden kierteeseen.

Äkkiarvaamatta Melli tempaistaan mukaan tutkimusmatkalle omaan luontoonsa, kansanperinteeseen ja suomalaiseen mytologiaan. Mellin seikkailuoppaina toimivat niin Männinkäiset, Keijuset, Aurorat kuin Kivijalatkin. Mellistä kuoriutuu varsinainen tutkimusmatkailija, joka tarkkailee suurennuslasillaan lähiympäristöään ja antaa sen muuntua mielessään saduksi, jossa alikulkukäytävän graffitiseinät leiskuvat revontulina ja sadevesikaivot paljastuvat hiidenkirnuiksi.

Seikkailuoppaidensa ansiosta Melli oppii näkemään itsensä ja oman luontonsa aivan uudella tavalla ja ymmärtää, ettei mielikuvituksella ole rajoja.

Männinkäiset

Männinkäiset tahi menninkäiset asustavat metsässä. Männinkäiset ovat tyypillisesti yöeläjiä, mutta tulevat mieluusti esiin myös sateen jälkeen. Ne kulkevat letkoissa ja osaavat heijastaa ympäristöä olemuksellaan.

Männinkäiset järjestävät mielellään pitoja, joissa syödään hyvin ja tanssitaan, tömistellään jalkoja ja taputetaan käsiä. Työntouhussakin Männinkäiset ovat varsin äänekästä väkeä.

Luonteeltaan Männinkäiset ovat herttaisia ja auttavaisia. Vanhan perinteen mukaan pimeässä metsässä Männinkäiseltä on voitu pyytää apua, sillä Männinkäisellä on valta auttaa ihmistä sekä muistamaan että unohtamaan. Auttavatpa Männinkäiset Melliäkin muistamaan mielikuvituksen voiman ja tekevät Mellistä rohkean tutkimusmatkailijan.

Keijuset

Keijut, keijukaiset tai keijuset ovat pieniä olioita, jotka liikkuvat suurissa parvissa. Ne ovat kuin lumihiutaleita, tulen kipinöitä tai pieniä hyönteisiä. Läpikuultavia keijusia saattaa nähdä tai aistia kaikkialla ympäristössä – myös eri tavoin kätkeytyneenä.

Kultasiipiset keijusparvet ilakoivat kesäiltaisin metsälampien rannoilla ja kukkakedoilla. Keijusten lentoa on lumoava katsella. Keijusten kikatus ja nauru saavat koko maailman hymyämään.

Aurorat

Revontulet eli Aurorat viihtyvät pohjoisella yötaivaalla.
Jo vanha kansa tiesi, että taivaalla loimuavat Aurorat ovat lähtöisin metsän harvinaisimmasta eläimestä – tuliketusta, joka päivällä on musta ja yöllä säihkyy tulta. Tulikettu heittää revontulet taivaalle loimuamaan juostessaan öisessä metsässä, sillä kun tulikettu juoksee ja antaa turkkinsa koskettaa vaikkapa matalalla olevia puunoksia tai pensaita, sen nahka alkaa iskeä ja sinkoilla värikkäitä kipinöitä sinne tänne. Yhdessä kipinät kohoavat taivaan kanteen tanssimaan vihreinä, punaisina ja sinisinä spiraaleina.

Aurorat ovat pelottomia oman tiensä kulkijoita. Sanotaanpa Auroroilla olevan myös kyky ennustaa tulevaa ja ohjata itsensä kadottaneet matkalaiset takaisin omille juurilleen.

Kivijalat

Kivijalat ovat maanväkeä. Kivijalat ovat jättiläisten sukua ja maahisten sekä peikkojen pikkuserkkuja.

Kivijalkoja kutsutaan myös maanalaisiksi, sillä ne viihtyvät omissa oloissaan ja onkaloissaan maan alla. Maanväki asuu niin metsien, raivattujen peltojen ja rakennusten alla kuin vesien kätköissäkin. Maan päällä liikkuessaan pienet kivijalat kulkevat suurina kulkueina, pitkissä riveissä. Kivijalat rakastavat järjestystä.

Kivijalat ovat luonteeltaan ahkeria, nauravaisia ja varsin vilkaspuheisia. Keksivätpä kivijalat itse itselleen omat nimensäkin.